Lisää vaatekaapin vahausta

Työvaiheet olivat siis seuraavat: 1) Vahaus Tumma tammi -sävyllä 2) Välihionta. Tämä on tärkeä sillä puun syyt nousevat pystyyn ja jos ajattelee säästävänsä aikaa ja hiovansa vasta viimeisellä kerroksella, pintaan jää "nyppyjä". Välihionta on tehtävä siis joka välissä. 3) Vahaus Hunajankeltaisella 4) Välihionta 5) Toinen kerros hunajankeltaista 6) Välihionta 7) Vahaus Vanha vihreä -sävyllä 8) Välihionta 9) Toinen kerros Vanhaa vihreää 10) Välihionta 11) Kolmas kerros Vanhaa vihreää. Sitten alkoikin pinnan tuhoaminen ja patinointi. Puukko esiin ja hamarapuolella rapsuttamaan.

Yritin etsiä kohdat, joista maali kuluu normaalistikin pois. Tarkoitus on simuloida kolhuja ja pölyjen pyyhkimisen aiheuttamaa kulumaa. Kaikki kulmat ja etenkin ovien nuppien ympäristö on alttiina ylimääräiselle kulumiselle. Näistä kohdista rapsutin puukon hamarapuolella vihreää ja jopa keltaista pois.

Ovethan kaapista pääasiassa näkyvät eli keskityinn tuhoamaan niiden vahapintaa.

Välillä raapaisin puukolla ihan randomistikin kun siltä tuntui.

Lopuksi otin ruskeaa pellavaöljyvahaa rättiin ja pyyhin sillä kaappia. Tällä tavalla siihen tuli keinotekoista likaa patinaksi. Nupeiksi valittiin Juvilta posliininupit, joissa on omenankukkia. Valitettavasti kaappi tai ovet tulivat käsittelyssä hieman kieroksi, joten keskimmäisen oven nuppi on hieman eri tasolla kuin reunimmaisen. Lopuksi kiinnitimme lasit takaisin listoilla. Itse asiassa aika työläs vaihe oli myös noiden ovien sisäpuolella olevien listojen vahaaminen samoilla väreillä sillä listojen yksi sivu näkyy ikkunan läpi. Tällainen siitä sitten lopulta tuli. Ehkä keltaista olisi voinut hioa enemmän näkyviin, mutta hiontatyynyt alkoivat olla loppuvaiheessa mennyttä kalua enkä viitsinyt ajaa Suonenjoelle ostamaan niitä lisää.

Sellakka oli sisäpuolelle sopiva valinta, koska siinä on juuri oikea vanhan kaapin sävy. Minna hioi kaapin sisäosat ja hyllyt teräsvillalla sileiksi. Kärsivällisyys riitti vain yhteen sellakkakerrokseen vaikka kaksi olisi ollut parempi. Stradivari varmaan laittoi viuluihinsa useamman kerroksen.

Kolmisen viikkoa kaappeja rahdattiin sisältä ulos ja takaisin. Kun ne olivat sisällä, ne olivat keskellä olohuoneen lattiaa ulkona ollessaan ne täyttivät kuistin. Kaikki hionta piti tehdä ulkona ja jokainen vahakerros piti kuivua seuraavaan päivään. Sellakka onneksi kuivui saman tien kun Sinol haihtui. Olen oikein tyytyväinen lopputulokseen. Kaappi näyttää nyt ainakin 100 vuotta vanhalta, vaikka onkin uustuotantoa. Seuraavaksi Minna pitää lähettää Eurokankaaseen ostamaan kangasta, joka asennetaan oven lasien sisäpuolelle. Eihän kaapissa olevat vaatteet ole koskaan järjestyksessä eli ne pitää saada piiloon. Kokopuiset ovet olisivat vaatineet vielä enemmän vahausta ja käsittelyä eli todennäköisesti säästin aikaa ostamalla lasiovelliset kaapit. Ensimmäinen blogiteksti vaatekaappiprojektista löytyy täältä.