torstai 2. heinäkuuta 2015

Pihatöitä

Viime kesänä hankimme muutaman kuorma-autollisen seulanpääkiviä. Niillä päällystettiin polkuja ja niitä levitettiin rakennusten vieruksille. Kuvassa saunan edusta, johon istutettiin maata pitkin kasvavaa katajaa.

Maalari ja mökinomistajat maalasivat taloa

Höylähirsitaloa ei kannata maalata ensimmäisenä vuotena, eikä ehkä seuraavanakaan. Muutamassa vuodessa hirren pinta karhentuu ja maali tarttuu siihen paremmin. Naapurin arkkitehdin suosituksesta valitsimme peittävän maalin (saunahan maalattiin läpikuultavalla Roslagin mahongilla). Halusimme edelleen käyttää perinnemaalia ja Uulan petrooliöljymaalista löytyi sävy nimeltä Myrsky. Halusimme päärakennuksesta tummanharmaan. Petrooliöljymaalin etu on se, että periaatteessa se peittää jo ensimmäisellä kerralla. Tämä ei tosin ihan sataprosenttisesti pidä paikkaansa, jos maalaa valkoisella. Naapuri oli maalannut mökkinsä Laava-sävyllä, mutta läheltä katsottuna se oli vihreään vivahtava. Olisi pitänyt tajuta, että harmaa vivahtelee sinne sun tänne yleensä.

Maalaamatta olivat räystään aluset ja seinät. Otsalaudat oli maalattu jo rakennusvaiheessa ja silloin suurin osa pinnoista oli myös käsitelty homeenestolla. Vain räystään alusissa oli homepilkkuja ja maalari suosittelikin niiden pesemistä pois. Tämä, ja lisäksi vaadittava homeenestokäsittely, osoittautui liian vaativaksi etenkin kun meillä ei ole painepesuria enkä välttämättä halua puuseinää painepesurille pestäkään. Päädyimme käsittelemään räystään aluset Uulan homeenestolla. Tulevaisuus näyttää miten maali kestää hometta kun pohjatyöt eivät olleet viimeisen päälle.

Maalimenekki yllätti. Räystään alusiin (mukaan lukien kattojuoksut) meni kolme 9 litran purkkia valkoista väriä eli yksi enemmän kuin itse seinämaalia. Koko päärakennuksen maalaukseen meni noin 80 työtuntia. Lisäksi ikkunoiden vuorilautojen uudelleen kiinnitykseen ja paikkamaalaukseen meni noin 10 tuntia. Koska valkoista pitikin ostaa yksi purkki lisää, jouduimme "tyytymään" paikallisen maalikaupan Väri tiimi petrooliöljymaaliin, joka on ymmärtääkseni Virtasen maalitehtaan valmistamaa. Sävyssä tai muissa maalausominaisuuksissa ei ollut merkittävää eroa Uulan maaliin verrattuna.

Ja lopputulos on siniseen vivahtava riippuen päivänvalosta. Olen hieman pettynyt sävyyn, koska sinertävää en olisi halunnut, mutta Myrsky oli Uulan tummin harmaa ennen mustaa. Olisikohan sittenkin pitänyt maalata päärakennuskin mustaksi? Mutta nyt neljä vuotta vanha mökki on kuin uusi ulkoa.

Laiturin pitää kuulemma lähteä rannasta

Vaikka olinkin korjannut laiturille vievän sillan jo viime kesänä, laiturille ei vieläkään päässyt aivan rannasta. Ensin piti kulkea parin metriä lankkua pitkin. Vaimoni väitti, että laituri lähtee yleensä rannasta eikä vasta parin metrin päästä. Jouduin siis tekemään laiturin rantaan asti. Porasin taas pilarikengät luonnonkiviin ja kiinnitin laiturin runkorakenteen pilarikenkiin. Laiturin alku liittyi vanhaan osaan melko luonnollisesti ja viereiselle terassille tuli noin kymmenen sentin porras.


keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Laiturin korjausta, hiekkarantaa ja pihalaatoitusta

Blogini on ollut noin vuoden hunnigolla. Viime kesänä tapahtui seuraavaa: rannasta poistettiin kiviä ja ajettiin hiekkaa tilalle. Nyt koirakin pääsisi helposti uimaan, jos uisi. Mutta kun ei ui. Vuosi sitten keväällä jäät rikkoivat laiturille vievän sillan ja jouduin latomaan laudat uudelleen. Onneksi pilarikengät säilyivät ehjinä niin runkoa ei tarvinnut tehdä uudelleen.
Hiekkarannasta tuli lopulta ihan hieno ja ainakin ensimmäisen talven jälkeen hiekat ovat edelleen paikallaan.
Pihalaatoitusta varten tilasimme Oriveden mustaa liuskekiveä ja harmaita graniittisia reunakiviä. Laatoitus tuli pääsisäänkäynnin eteen ja tarkoitus oli, laatoitus estäisi hiekan kulkeutumisen sisään. No ei se ihan sitä tee. Kun piha on täynnä hienoa hiekkaa, koiran tassuissa sitä tulee aina sisään. Asiaan on siis saatava toinen ratkaisu. Laatoitus on kyllä ihan komea.

Aloitin laatoituksen teon poistamalla vanhan hiekan portaiden edestä. Tein reunakivistä reunuksen ja sen jälkeen ajoin pohjan täryllä. Tässä tuli sellainen ongelma, että routaeristeet olivat portaiden edessä, eikä tärytys siis auttanut siinä kohtaa. En ymmärrä, miten routaeristeen päälle voi oikeastaan tehdä yhtään mitään...
Sen jälkeen täytin "altaan" asennushiekalla. Tasoitin asennushiekan pitkällä lankulla ja aloin asettelemaan kiviä. Opiskelin liuskekivien paloittelua tältä videolta ja opin käytännössä, että en saanut kyllä kiviä leikattua yhtä vaivattomasti kuin videolla annetaan ymmärtää. Vaikka leikkasin kiveä asennushiekan päällä, siitä lohkesi yleensä ylimääräistä ainakin kiven alapuolelta. Kivien leikkaaminen olikin todella vaikeaa.
Lisäksi vaikeaa oli saada kivet asennettua niin, että ne eivät keikkuisi. Jokaiselta kulmalta astuttaessa, kivi ei saanut keikkua yhtään. Muuten laatoituksesta ei tule vakaa. Täytyy sanoa, että tässä laatoitusprojektissa, joka muuten jää viimeisekseni, helpointa oli saumaus. Ostin Kivikoplalta Espoosta GREPUR 294 UV saumalaastia. Se maksoi muistaakseni n. 80 euroa pönttö ja arvioin menekiksi 3 pönttöä. Lopulta kävi niin, että se riitti juuri ja juuri ja olisi harmittanut, jos olisin joutunut ostamaan neljännen pöntön vain muutaman neliön tähden. Antrasiitin värinen "hiekka" sekoitettiin mukana tulleen purkin sisältämän liiman kanssa ja levitettiin saumoihin. Valmis sauma päästää veden lävitseen, mutta tuntuu kiinteältä. Musta liuskekivi ja antrasiitin värinen sauma näyttää hienolta.

sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Uponorin sauna- ja mökkikaivon sielunelämä ennen lopullista hautaamista

Mökille on vihdoin tilattu kaivinkone ja maa-aineksia pihan viimeistelemiseksi. Se sai minut avaamaan Uponorin mökkikaivon tarkistusluukun, koska se tulee nyt peittymään noin metrin hiekkakerroksen alle. Jatkan tietysti tarkastuskaivoa sillä metrillä. Kaivon sielunelämä on vaivannut minua jo muutaman vuoden, koska mökkikaivon vedenpinta ei tunnu nousevan vaikka Minna pesee astioita kuin viimeistä päivää. Mökkikaivon tehtävänähän on siis "sattumien" ja rasvan erottelu vedestä, joka päätyy saunakaivon kautta imeytettäväksi maaperään.

Minulla ei ole kaivon asennusohjetta ja Uponorin sivuiltakaan sitä ei saa ladattua. Pelkät mainoslehtiset ovat ladattavissa. Jollain hämärällä nettisivulla ohjeet ovat, mutta ilman kuvia. Googlatessani ohjeita sattui silmiini tämä blogi . Blogin kirjoittaja on tullut asentaneeksi mökkikaivon väärin epäselvien ohjeiden vuoksi ja joutunut lopulta kaivamaan koko höskän maasta ja kääntämään toisin päin. Lukiessani tuota minulle tuli kaamea aavistus: mitä jos omanikin on asennettu väärin päin? Ja niinhän se olikin. Minulla oli siis kaksi ongelmaa: kaivon vedenpinta ei ollut missään vaiheessa noussut yli 5 cm pallon puolivälin yläpuolelle ja tuloputki oli alemmalla tasolla kuin lähtöputki. Kun tuloputki on alempana, vesi nousee viemärissä taloa kohti niin kauan kunnes ollaan lähtöputken tasolla. Tämä ei varmaankaan ole hyvä asia. Kolmas ongelma oli se, että moskan seassa näytti kelluvan joku t-haara. Asennusohjeen mukaan t-haaran pitäisi olla lähtöputken päässä niin, että lähtöön menee vain "rasvatonta" vettä, koska rasva tukkisi saunakaivon pohjassa olevat imeytysreiät ja silloin saunan lattiakaivot tulvisivat lopulta. Yllämainitun blogin kirjoittajalle Uponor oli sanonut, että ei koko kaivoa tarvitse nostaa, irroittaa vaan kannen ja kääntää sen. Blogisti ei ollut kuitenkaan tässä onnistunut, ja nyt se olisi minullakin edessä.

Tuumasta toimeen. Kaivoin ensin kaivon näkyviin niin, että pääsin käsiksi "kynsiin", joilla ylä- ja alaosa olivat kiinni toisissaan. Kynsien lisäksi kiinnitykseen pitäisi olla käytetty ruuveja ja muttereita. Näitä ei kuitenkaan kaivossani ollut. Joku oli siis "unohtanut" ne tai ei ollut lukenut asennusohjetta. Kun ylä- ja alapuoliskon liitoskohta paljastui, huomasin miksi kaivon vedenpinta ei koskaan noussut merkittävästi puolivälin yläpuolelle: liitoskohdasta tiputteli koko ajan vettä. Saunakaivoon ei siis ollut koskaan mennyt tippaakaan vettä sillä kaikki mökin harmaat vedet tihkuivat mökkikaivon saumasta ulos. Minulle tuli epäilys, että ruuvien lisäksi sieltä puuttuisi tiivistekin. Ja niinhän sieltä puuttuikin. Asentaja (jääköön nimet mainitsematta, mutta kuuluvat sukuun) oli siis asentanut kaivon väärin päin, kiinnittänyt t-haaran huonosti ja unohtanut tiivisteen ja ruuvit. Tiivisteen puuttuminen oli siis onni onnettomuudessa, koska muuten rasva olisi päätynyt saunakaivoon ja tukkinut sen. Nyt rasva oli vuotanut pikkuhiljaa maastoon.

Seuraavaksi siis kynsien kimppuun. En antanut toisen blogistin epäonnen masentaa ja hain sahan, vasaran ja sorkkaraudan. Sahasin lähtöputken poikki sillä muuten kahden putken välissä oleva yläosa olisi ollut mahdoton saada irti. Sitten alkoi vääntäminen. Piti saada siis kuusi kynttä auki-asentoon suurin piirtein yhtä aikaa, jotta kansi irtoaisi. Helpommin asiakaspalvelusta sanottu kuin tehty. Homman vaikeuttamiseksi puolet kynsistä avautui alapuolelle, johon ei sitten millään päässyt näkemään.
Tässä kuvassa kaivo on saatu esille ja kuten näette, oikealta (talosta) tuleva putki on alempana kuin vasemmalle saunakaivoon menevä putki. Kuvassa näkyvät myös kynnet (esim alaoikealla kiven vieressä), joilla kaivonpuolikkaat ovat kiinni toisissaan. Kuvassa näkyvät myös puuttuvat ruuvit (pun intended).
Ennen kuin pääsin avaamaan kaivoa, se oli siis saatava niin tyhjäksi ettei moska tule sieltä suoraan syliin. Vedenpinta oli siis saatava puolivälin alapuolelle. Otin esille uppopumpun. Sillä ei sitten enää muuta pumpattaisikaan, koska se olisi täynnä tuota töhnää.

Kynnet aukesivat lopulta aika helposti, kun toinen meistä työnsi kaivon tarkastusluukusta sopivaan suuntaan niin, että kynnet eivät lukkiutuneet niiltä osin kun olivat jo auki.
Tässä kansi on jo poissa ja muutaman vuoden rasvat pumpattuna kankaalle. Anteeksi luonto.
Kuten arvelinkin puoliskojen välistä puuttui tiiviste ja tiivisteelle tarkoitettu kolo oli täynnä ruuantähde-astianpesuaine-hammastahnatöhnää. Mylläsin mökin ja varaston etsiessäni tiivistettä turhaan. Ehkä se oli puuttunut toimituksesta ja siksi sitä ei oltu asennettu? Päätin, että arjen koittaessa tilaan Uponorilta tiivisteen. Tiivisteen ura oli kuitenkin saatava puhtaaksi. Sauna oli jo lämpiämässä ja päätin kääriä hihat. Talouspaperia ja sormi sai luvan kelvata. Pyyhin talouspaperilla ruuantähde-astianpesuaine-hammastahnatöhnän urasta pois ja jätin työmaan odottamaan tiivisteen saapumista.

Loma oli kuitenkin jo lopussa ja piti lähteä takaisin Espooseen. Matkalla pysähdyimme vanhempieni luona ja kysyin isältäni muistaako se mitään kaivon asennuksesta ja miten oli päätetty kumpi on tuloputken paikka ja kumpi lähtöputken. Siinä oli kuulemma ollut paljon mielipiteitä ja lopulta oli päädytty tähän asennusvaihtoehtoon, joka siis osoittautui nyt vääräksi. Minä kysyin lisäksi oliko pakkauksessa tullut tiivistettä kun sitä ei mökiltä löytynyt. Isäni sanoi, että täällähän se on ja kaivoi tiivisteen omasta varastostaan. Se oli siis ollut siellä nelisen vuotta eikä minulle oltu kerrottu, että sitä ei oltu asennettu koska "siinä oli silloin niin kiire".

Että näin. Onneksi kuitenkin näin, muuten olisi saunakaivokin putsattava rasvasta.

sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Sisävessan ilmanvaihto-ongelma ja sen ratkaisu

Mökissämme on edelleen puute, jolle pitää saada viimeistään ensi kesänä ratkaisu: tuloilmaventtiilit puuttuvat. Jostain syystä asiaa ei rakennusvaiheessa sen kummemmin mietitty, koska meille tuli painovoimainen ilmanvaihto. Asia on tullut ajankohtaiseksi talvisin, kun ulkohuussi on muka liian kylmä "asioimiseen". Sisävessa (erotteleva Biolan-kuivikekäymälä) on mielestäni tarkoitettu vain hätätilanteissa käytettäväksi. Tarkoitus oli, että hätätilanne olisi silloin kun ulkona on alle 15 astetta pakkasta. Tätä sääntöä on nyt alettu tulkitsemaan niin, että hätätilanne kuin hätätilanne, oli pakkasta tai ei. Tästä johtuen takkalämmityskaudella takka pyrkii ottamaan korvausilman sieltä mistä helpoimmin sen saa eli tuota sisävessan tuuletusputkea pitkin. Tullessaan olohuoneeseen raikkaaseen ulkoilmaan sekoittuu sisävessan vähemmän raikas "tuoksu". Sisävessan tuuletusputki on 75 mm:n viemäriputkea, johon on hankala löytää sopivaa kanavapuhallinta. Katollahan on tuulenvireestä voimansa saava Biolanin tuuletin, mutta siitä ei tunnu olevan tähän korvausilma-asiaan apua.

Onneksi Biolanilla on tähänkin asiaan tavallista kanavapuhallinta kalliimpi oma ratkaisu: 75 mm:n viemäriputkeen sopiva Biolan kanavapuhallin, jossa on säädettävä muuntaja, jolla voidaan säätää puhaltimen pyörimisnopeutta. Hankin siis tällaisen 99 euroa maksavan puhaltimen ennen joulua kun oli vieraita tiedossa ja mieto sisävessan tuoksu ei välttämättä tuo joulun tunnelmaa mukanaan. Parasta tuossa puhaltimessa oli sen asennuksen helppous. Tuuletusputki poikki ja puhallin siihen väliin. Onneksi puhallinasiaa oli mietitty jo rakennusvaiheessa ja tuuletusputken läpiviennin viereen oli asennettu pistorasia. Mikään "remontti" mökillä ei ole ollut näin helppo. Ja ainakin kuukauden kokemusten perusteella se tuntuu jopa toimivan vaikka puhaltimena onkin mitättömän näköinen tietokoneen tuuletinta muistuttava vimpain.

Mökille pitää silti tehdä korvausilmakanavat jo sisäilman raikkaudenkin vuoksi. Se olkoon myös ensi kesän projekti.

Mökkivaatteet saatin vihdoin kaappiin.

Koska kaapissa on lasiovet, on paras, että laitetaan niihin verhot. Muuten kaikki vaatteet ovat jatkuvasti osana makuuhuoneen sisustusta. Kävimme hakemassa Tapiolan Eurokankaasta palan kangasta, jossa oli samaa vihreän sävyä kuin kaapissa. Paikallinen ompelija Kerkonkoskelta ompeli palasta mittojen mukaan verhot, jotka kiinnitettiin vaijereilla ovien sisäpuolelle. Valitettavasti kännykkäkameran kuva ei kerro kaikkea. Kaapista tuli todella hieno ja voisi kuvitella, että se on ikivanha kaappi eikä Juvin uudistuotantoa.

Seuraava huonekaluprojekti odottaakin jo Kian makuuhuoneessa ja se on oikeastikin vanha. Kyseessä on vanhempieni kesämökillä ollut vuodesohva, joka on jo kerran entisöity. Sohva on peräisin isäni synnyinkodista, joka sijaitsi aikanaan aivan Suonenjoen keskustassa nykyisen Osuuspankin paikalla. En tiedä ikää enkä tekijää. Isäni on syntynyt 40-luvun alussa, ja sohva on ollut siellä jo silloin, on se varmasti lähes satavuotias. Harmi, että en ole löytänyt sen pohjasta mitään kirjoitusta tai viitettä tekijästä. Ensi kesänä aloitan vanhan maalin ja noiden pehmusteiden poistolla. Taidan käydä Juvissa kysymässä suosituksia siitä miten tuosta saisi alkuperäisen oloisen.