sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Sisävessan ilmanvaihto-ongelma ja sen ratkaisu

Mökissämme on edelleen puute, jolle pitää saada viimeistään ensi kesänä ratkaisu: tuloilmaventtiilit puuttuvat. Jostain syystä asiaa ei rakennusvaiheessa sen kummemmin mietitty, koska meille tuli painovoimainen ilmanvaihto. Asia on tullut ajankohtaiseksi talvisin, kun ulkohuussi on muka liian kylmä "asioimiseen". Sisävessa (erotteleva Biolan-kuivikekäymälä) on mielestäni tarkoitettu vain hätätilanteissa käytettäväksi. Tarkoitus oli, että hätätilanne olisi silloin kun ulkona on alle 15 astetta pakkasta. Tätä sääntöä on nyt alettu tulkitsemaan niin, että hätätilanne kuin hätätilanne, oli pakkasta tai ei. Tästä johtuen takkalämmityskaudella takka pyrkii ottamaan korvausilman sieltä mistä helpoimmin sen saa eli tuota sisävessan tuuletusputkea pitkin. Tullessaan olohuoneeseen raikkaaseen ulkoilmaan sekoittuu sisävessan vähemmän raikas "tuoksu". Sisävessan tuuletusputki on 75 mm:n viemäriputkea, johon on hankala löytää sopivaa kanavapuhallinta. Katollahan on tuulenvireestä voimansa saava Biolanin tuuletin, mutta siitä ei tunnu olevan tähän korvausilma-asiaan apua.

Onneksi Biolanilla on tähänkin asiaan tavallista kanavapuhallinta kalliimpi oma ratkaisu: 75 mm:n viemäriputkeen sopiva Biolan kanavapuhallin, jossa on säädettävä muuntaja, jolla voidaan säätää puhaltimen pyörimisnopeutta. Hankin siis tällaisen 99 euroa maksavan puhaltimen ennen joulua kun oli vieraita tiedossa ja mieto sisävessan tuoksu ei välttämättä tuo joulun tunnelmaa mukanaan. Parasta tuossa puhaltimessa oli sen asennuksen helppous. Tuuletusputki poikki ja puhallin siihen väliin. Onneksi puhallinasiaa oli mietitty jo rakennusvaiheessa ja tuuletusputken läpiviennin viereen oli asennettu pistorasia. Mikään "remontti" mökillä ei ole ollut näin helppo. Ja ainakin kuukauden kokemusten perusteella se tuntuu jopa toimivan vaikka puhaltimena onkin mitättömän näköinen tietokoneen tuuletinta muistuttava vimpain.

Mökille pitää silti tehdä korvausilmakanavat jo sisäilman raikkaudenkin vuoksi. Se olkoon myös ensi kesän projekti.

Mökkivaatteet saatin vihdoin kaappiin.

Koska kaapissa on lasiovet, on paras, että laitetaan niihin verhot. Muuten kaikki vaatteet ovat jatkuvasti osana makuuhuoneen sisustusta. Kävimme hakemassa Tapiolan Eurokankaasta palan kangasta, jossa oli samaa vihreän sävyä kuin kaapissa. Paikallinen ompelija Kerkonkoskelta ompeli palasta mittojen mukaan verhot, jotka kiinnitettiin vaijereilla ovien sisäpuolelle. Valitettavasti kännykkäkameran kuva ei kerro kaikkea. Kaapista tuli todella hieno ja voisi kuvitella, että se on ikivanha kaappi eikä Juvin uudistuotantoa.

Seuraava huonekaluprojekti odottaakin jo Kian makuuhuoneessa ja se on oikeastikin vanha. Kyseessä on vanhempieni kesämökillä ollut vuodesohva, joka on jo kerran entisöity. Sohva on peräisin isäni synnyinkodista, joka sijaitsi aikanaan aivan Suonenjoen keskustassa nykyisen Osuuspankin paikalla. En tiedä ikää enkä tekijää. Isäni on syntynyt 40-luvun alussa, ja sohva on ollut siellä jo silloin, on se varmasti lähes satavuotias. Harmi, että en ole löytänyt sen pohjasta mitään kirjoitusta tai viitettä tekijästä. Ensi kesänä aloitan vanhan maalin ja noiden pehmusteiden poistolla. Taidan käydä Juvissa kysymässä suosituksia siitä miten tuosta saisi alkuperäisen oloisen.

tiistai 16. heinäkuuta 2013

Lisää vaatekaapin vahausta

Työvaiheet olivat siis seuraavat: 1) Vahaus Tumma tammi -sävyllä 2) Välihionta. Tämä on tärkeä sillä puun syyt nousevat pystyyn ja jos ajattelee säästävänsä aikaa ja hiovansa vasta viimeisellä kerroksella, pintaan jää "nyppyjä". Välihionta on tehtävä siis joka välissä. 3) Vahaus Hunajankeltaisella 4) Välihionta 5) Toinen kerros hunajankeltaista 6) Välihionta 7) Vahaus Vanha vihreä -sävyllä 8) Välihionta 9) Toinen kerros Vanhaa vihreää 10) Välihionta 11) Kolmas kerros Vanhaa vihreää. Sitten alkoikin pinnan tuhoaminen ja patinointi. Puukko esiin ja hamarapuolella rapsuttamaan.
Yritin etsiä kohdat, joista maali kuluu normaalistikin pois. Tarkoitus on simuloida kolhuja ja pölyjen pyyhkimisen aiheuttamaa kulumaa. Kaikki kulmat ja etenkin ovien nuppien ympäristö on alttiina ylimääräiselle kulumiselle. Näistä kohdista rapsutin puukon hamarapuolella vihreää ja jopa keltaista pois.
Ovethan kaapista pääasiassa näkyvät eli keskityinn tuhoamaan niiden vahapintaa.
Välillä raapaisin puukolla ihan randomistikin kun siltä tuntui.
Lopuksi otin ruskeaa pellavaöljyvahaa rättiin ja pyyhin sillä kaappia. Tällä tavalla siihen tuli keinotekoista likaa patinaksi. Nupeiksi valittiin Juvilta posliininupit, joissa on omenankukkia. Valitettavasti kaappi tai ovet tulivat käsittelyssä hieman kieroksi, joten keskimmäisen oven nuppi on hieman eri tasolla kuin reunimmaisen. Lopuksi kiinnitimme lasit takaisin listoilla. Itse asiassa aika työläs vaihe oli myös noiden ovien sisäpuolella olevien listojen vahaaminen samoilla väreillä sillä listojen yksi sivu näkyy ikkunan läpi. Tällainen siitä sitten lopulta tuli. Ehkä keltaista olisi voinut hioa enemmän näkyviin, mutta hiontatyynyt alkoivat olla loppuvaiheessa mennyttä kalua enkä viitsinyt ajaa Suonenjoelle ostamaan niitä lisää.
Sellakka oli sisäpuolelle sopiva valinta, koska siinä on juuri oikea vanhan kaapin sävy. Minna hioi kaapin sisäosat ja hyllyt teräsvillalla sileiksi. Kärsivällisyys riitti vain yhteen sellakkakerrokseen vaikka kaksi olisi ollut parempi. Stradivari varmaan laittoi viuluihinsa useamman kerroksen.
Kolmisen viikkoa kaappeja rahdattiin sisältä ulos ja takaisin. Kun ne olivat sisällä, ne olivat keskellä olohuoneen lattiaa ulkona ollessaan ne täyttivät kuistin. Kaikki hionta piti tehdä ulkona ja jokainen vahakerros piti kuivua seuraavaan päivään. Sellakka onneksi kuivui saman tien kun Sinol haihtui. Olen oikein tyytyväinen lopputulokseen. Kaappi näyttää nyt ainakin 100 vuotta vanhalta, vaikka onkin uustuotantoa. Seuraavaksi Minna pitää lähettää Eurokankaaseen ostamaan kangasta, joka asennetaan oven lasien sisäpuolelle. Eihän kaapissa olevat vaatteet ole koskaan järjestyksessä eli ne pitää saada piiloon. Kokopuiset ovet olisivat vaatineet vielä enemmän vahausta ja käsittelyä eli todennäköisesti säästin aikaa ostamalla lasiovelliset kaapit. Ensimmäinen blogiteksti vaatekaappiprojektista löytyy täältä.

tiistai 2. heinäkuuta 2013

Valolista paikallaan

Tämä postaus tulee hieman jälkijunassa sillä asennus tapahtui jo aiemmin keväällä. Keittiön valolistojen asennus oli jäänyt tekemättä sillä jiirit pelottivat hieman. Mottonihan on, Kolmatta naista lainaten, "jos se olis helppoo oisin tehnyt sen jo".
Samalla asensin astianpesijälle valot. Itse asiassa olin jo ostanut kylmäkatodiputket, jotka oli tarkoitus asentaa valolistojen taakse. Valitettavasti putkissa ei ollut kytkimiä (sellaisiakin on) ja niiden sytyttämiseksi olisi pitänyt tehdä joku järjestely (kytkin?) muuntajan jälkeen. Lisäksi kylmäkatodiputket olivat 30 cm pitkiä ja en ollut ottanut huomioon valolistan paksuutta. Kaappi oli 30 cm leveä ja kun siitä vähennetään valolistan paksuus, kylmäkatodiputki ei enää mahdukaan kaapin alle. Niinpä päätin hylätä kylmäkatodiputket ja ostaa tilalle Hong Kongista LED-valolistat kytkimellä. Näissäkin oli yksi huono puoli: niitä ei saanut ketjutettua eli jokaiselle on oma muuntajansa ja kytkimensä. Ratkaisin asian laittamalla kaksi kytkintä vierekkäin valolistan alle eli molemmat valot saa päälle painamalla molempia kytkimiä yhtä aikaa. Jääkaapin viereiselle tason osalle olen hankkinut vielä yhden listan, jolle tulee myös oma kytkimensä ja muuntajansa. Toisaalta siellä harvoin työskennellään samalla kuin pestään astioita. Ja jos työskennelläänkiin, valot pitää kytkeä omasta kytkimestä. Ei kovin elegantti ratkaisu, mutta kelvatkoon.

Hellepäivät voi käyttää näinkin

Olen poraillut pitkin kevättä rantakiviin reikiä aurinkoterassin runkoa varten. Loman alussa reikiä alkoi olla tarpeeksi ja pääsin asentamaan terassin runkojuoksuja. Koska rantakivet ovat asettuneet paikoilleen sinne sun tänne, runko näyttää olevan sikin sokin sillä pilarikengät asennettiin sinne, missä oli sopiva rantakivi. Otin kuitenkin silmämääräisesti huomioon, että juoksujen jänneväli ja väli tuli riittävän tiheäksi.
Luonnonkiveen poraaminen on hidasta hommaa etenkin kuluttajatason välineillä. Hankkimani Makita on kuitenkin yllättänyt positiivisesti. Kaikki reiät on porattu. Pilarikenkien harjaterästen toleranssit ovat kyllä yllättäneet negatiivisesti. Yleensä 20 mm reikä riitää, mutta jouduin ostamaan myös 22 mm terän eikä niihinkään reikiin kaikki pilarikengät mahtuneet. Työntötulkki siis mukaan pilarikenkäostoksille.
Meillehän tuli hirsitalotoimittajalta aluksi kyllästetyt terassimateriaalit, vaikka piti tulla lämpökäsitellyt. Kuusamo Hirsitalot toimitti tilalle lämpökäsitellyt kuten oli sovittu ja minä lunastin jo tontilla olleet kyllästetyt itselleni, koska rannalle oli tarkoitus joka tapauksessa rakentaa terassia. Win-Win, sanoisin. Rantaterassin koko määräytyikin siis rantakivikon alan ja terassilautojen pituuden mukaan. Lopulta terassia tuli noin 4*5 m2. Tästä on kuitenkin tulevina kesinä tarkoitus jatkaa.
Vaikka runko rakennettiin rantakiville hyvin huteran oloisilla pilarikengilla, mutta vahvoilla juoksuilla, terassi tuntuu todella vakaalta. Osa pilarikengistä liimattiin reikiinsä Bilteman kiinnitysmassalla ja osa oli jo niin tiukassa (kts toleranssit ylhäällä), että kiinnitystä ei tarvittu. Massalla oli neljän minuutin työstöaika viime viikon 30-asteen helteillä eli kiirettä piti. Nyt vaan toivotaan, että jäät eivät riko rantaviivalla lepäävää terassia. Terassi valmistui juuri helteiden loputtua, eli tällä viikolla siellä ei ole aikaa liiemmin vietetty. Ehkä ensi kesänä. Kuvassa terassi on vielä hieman keskeneräinen, koska en ole vielä tasannut ylipitkiä lautoja. Mietinnässä on pitäisikö siihen vielä rakentaa kaiteet.

Säästetään sähköä

Tämä olisi pitänyt ostaa jo vuosia sitten, mutta aina tuli jotain kiireellisempää ostettavaa kuten kitarankielet tai lonkero. Itse asiassa, jos olisimme asentaneet ilmalämpöpumpun jo rakennusvaiheessa, se olisi varmaan jo maksanut itsensä tähän mennessä. Ostimme Hitachin SX25-mallin, jonka pikkuveli on TM-testivoittaja. Sisä-Savon Sähkö, hovihankkijamme, ei normaalisti myy Hitachia, mutta saivat sen kuitenkin tilattua ja asentajien armeija kävi sen mökille asentamassa. Isäni oli tietenkin vielä apuna. Syy, miksi valitsimme Hitachin, esimerkiksi Panasonicin sijaan, oli automaattinen suodattimen puhdistustoiminto. Hitachissa on kelkka, joka "ajaa" säännöllisin väliajoin suodattimen päästä päähän ja kerää pölyt rasiaan. Kevään mökkimessuilla esittelijä teki minuun vaikutuksen etenkin kun sisäyksikkö on meillä hankalassa paikassa. Nyt pölyrasia täytyy tyhjentää vain kahden vuoden välein. Panasoniciin verrattuna Hitachissa ei ole 8-10-asteen ylläpitolämpöä, mutta luulen, että Hitachin 16-asteen minimilämpötila talvella ei kuluta sanottavasti enemmän kuin Panasonic ylläpitolämmöllä ottaen huomioon ulkoyksikön sulatussyklit.
Kuten joskus aikaisemmin mainitsin, olisi kannattanut ottaa yksi hirsikerta lisää. Sisäyksikölle löytyi vain pari sopivaa sijoituspaikkaa tuvasta ja valitsimme paikan seuraavilla kriteereillä: 1) Puhallus ei saa tulla silmille, kun istumme sohvalla 2) Ulkoyksikkö pitää olla poissa näkyvistä (ei ainakaan terassilla) ja siihen ei saa osua lumilinko talvella. 3) Ulkoyksikköä ei saa kiinnittää hirsiseinään, koska ulkoyksikön ääni saattaa kulkeutua hirsiä pitkin sisätiloihin. Täyttääksemme nämä kriteerit sisällä piti tehdä kompromissi: televisiotason yläpuolella menee nyt valkoinen putkilo, jonka sisällä menevät putket ulkoyksikölle ja kondenssivesiputki ulos. Tämä putkilo pitää saada piiloon, sillä se ei todellakaan ole olohuoneen komistus. Olen ajatellut peittäväni sen asentamalla verhotangon ja verhot sen päälle. Verhot tulisivat samalle tasolle kuin ikkunaverhot. Minna ei ole vielä vakuuttunut tästä suunnitelmasta. Silloin television päällä oleva kynttelikkö pitäisi siirtää muualle.
Vaikka ilmalämpöpumpun tarkoitus on säästää sähköä talvella (toissa talvena sähkölaskumme oli 500 e/2 kk), jouduin antamaan viime viikolla periksi ja viilentämään laitteella mökin sisäilmaa. Eli osa säästöstä on jo tuhlattu. Toisaalta tällä tavoin pystyn pääsemään lähemmäksi entisaikojen tunnelmaa, jolloin vuoden sähkölasku jaettiin tasan 12 kuukaudelle. Nyt etäluettavien mittareiden aikana maksamme kesällä hyvin pientä ja talvella tähtitieteellistä sähkölaskua. Ei haittaa vaikka kesällä laskumme hieman kasvaisi kunhan se talvella pienenee huomattavasti.

Vanhentamassa vaatekaappia

Seuraava huonekaluhankinta on vaatekaappi Juvilta tietenkin. Hankimme kaksi kaappia lasiovilla. Toinen 40 cm leveä ja toinen 75 cm leveä. Molemmat 195 cm korkeita ja päälle tulee koristelista.
. Käsittelin kaapit sisältä sellakalla ja ulkoa kolmella eri Osmocolor-värillä. Alimmaiseksi tuli, taas, tumma tammi, sen päälle hunajankeltainen ja päällimmäiseksi vanha vihreä. Tarkoitus on saada huonekalu näyttämään vanhalta ja kuluneelta. Sieltä täältä vihreän alta pitäisi näkyä keltaista tai jopa ruskeaa tähän tyyliin. Juvilta sain taas yksityiskohtaiset ohjeet, kuinka puuvalmiit kaapit tulisi käsitellä. Tässä kuvassa ruskean päälle on laitettu jo hunajankeltainen. Ovet maalasin kauttaaltaan keltaiseksi, vaikka se ei joka paikasta tulekaan näkyviin.
Kaapin sivuille laitoin ruskeaa ja keltaista vain niihin paikkoihin, joista vihreä on tarkoitus hioa/raaputtaa pois.