sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Uponorin sauna- ja mökkikaivon sielunelämä ennen lopullista hautaamista

Mökille on vihdoin tilattu kaivinkone ja maa-aineksia pihan viimeistelemiseksi. Se sai minut avaamaan Uponorin mökkikaivon tarkistusluukun, koska se tulee nyt peittymään noin metrin hiekkakerroksen alle. Jatkan tietysti tarkastuskaivoa sillä metrillä. Kaivon sielunelämä on vaivannut minua jo muutaman vuoden, koska mökkikaivon vedenpinta ei tunnu nousevan vaikka Minna pesee astioita kuin viimeistä päivää. Mökkikaivon tehtävänähän on siis "sattumien" ja rasvan erottelu vedestä, joka päätyy saunakaivon kautta imeytettäväksi maaperään.

Minulla ei ole kaivon asennusohjetta ja Uponorin sivuiltakaan sitä ei saa ladattua. Pelkät mainoslehtiset ovat ladattavissa. Jollain hämärällä nettisivulla ohjeet ovat, mutta ilman kuvia. Googlatessani ohjeita sattui silmiini tämä blogi . Blogin kirjoittaja on tullut asentaneeksi mökkikaivon väärin epäselvien ohjeiden vuoksi ja joutunut lopulta kaivamaan koko höskän maasta ja kääntämään toisin päin. Lukiessani tuota minulle tuli kaamea aavistus: mitä jos omanikin on asennettu väärin päin? Ja niinhän se olikin. Minulla oli siis kaksi ongelmaa: kaivon vedenpinta ei ollut missään vaiheessa noussut yli 5 cm pallon puolivälin yläpuolelle ja tuloputki oli alemmalla tasolla kuin lähtöputki. Kun tuloputki on alempana, vesi nousee viemärissä taloa kohti niin kauan kunnes ollaan lähtöputken tasolla. Tämä ei varmaankaan ole hyvä asia. Kolmas ongelma oli se, että moskan seassa näytti kelluvan joku t-haara. Asennusohjeen mukaan t-haaran pitäisi olla lähtöputken päässä niin, että lähtöön menee vain "rasvatonta" vettä, koska rasva tukkisi saunakaivon pohjassa olevat imeytysreiät ja silloin saunan lattiakaivot tulvisivat lopulta. Yllämainitun blogin kirjoittajalle Uponor oli sanonut, että ei koko kaivoa tarvitse nostaa, irroittaa vaan kannen ja kääntää sen. Blogisti ei ollut kuitenkaan tässä onnistunut, ja nyt se olisi minullakin edessä.

Tuumasta toimeen. Kaivoin ensin kaivon näkyviin niin, että pääsin käsiksi "kynsiin", joilla ylä- ja alaosa olivat kiinni toisissaan. Kynsien lisäksi kiinnitykseen pitäisi olla käytetty ruuveja ja muttereita. Näitä ei kuitenkaan kaivossani ollut. Joku oli siis "unohtanut" ne tai ei ollut lukenut asennusohjetta. Kun ylä- ja alapuoliskon liitoskohta paljastui, huomasin miksi kaivon vedenpinta ei koskaan noussut merkittävästi puolivälin yläpuolelle: liitoskohdasta tiputteli koko ajan vettä. Saunakaivoon ei siis ollut koskaan mennyt tippaakaan vettä sillä kaikki mökin harmaat vedet tihkuivat mökkikaivon saumasta ulos. Minulle tuli epäilys, että ruuvien lisäksi sieltä puuttuisi tiivistekin. Ja niinhän sieltä puuttuikin. Asentaja (jääköön nimet mainitsematta, mutta kuuluvat sukuun) oli siis asentanut kaivon väärin päin, kiinnittänyt t-haaran huonosti ja unohtanut tiivisteen ja ruuvit. Tiivisteen puuttuminen oli siis onni onnettomuudessa, koska muuten rasva olisi päätynyt saunakaivoon ja tukkinut sen. Nyt rasva oli vuotanut pikkuhiljaa maastoon.

Seuraavaksi siis kynsien kimppuun. En antanut toisen blogistin epäonnen masentaa ja hain sahan, vasaran ja sorkkaraudan. Sahasin lähtöputken poikki sillä muuten kahden putken välissä oleva yläosa olisi ollut mahdoton saada irti. Sitten alkoi vääntäminen. Piti saada siis kuusi kynttä auki-asentoon suurin piirtein yhtä aikaa, jotta kansi irtoaisi. Helpommin asiakaspalvelusta sanottu kuin tehty. Homman vaikeuttamiseksi puolet kynsistä avautui alapuolelle, johon ei sitten millään päässyt näkemään.
Tässä kuvassa kaivo on saatu esille ja kuten näette, oikealta (talosta) tuleva putki on alempana kuin vasemmalle saunakaivoon menevä putki. Kuvassa näkyvät myös kynnet (esim alaoikealla kiven vieressä), joilla kaivonpuolikkaat ovat kiinni toisissaan. Kuvassa näkyvät myös puuttuvat ruuvit (pun intended).
Ennen kuin pääsin avaamaan kaivoa, se oli siis saatava niin tyhjäksi ettei moska tule sieltä suoraan syliin. Vedenpinta oli siis saatava puolivälin alapuolelle. Otin esille uppopumpun. Sillä ei sitten enää muuta pumpattaisikaan, koska se olisi täynnä tuota töhnää.

Kynnet aukesivat lopulta aika helposti, kun toinen meistä työnsi kaivon tarkastusluukusta sopivaan suuntaan niin, että kynnet eivät lukkiutuneet niiltä osin kun olivat jo auki.
Tässä kansi on jo poissa ja muutaman vuoden rasvat pumpattuna kankaalle. Anteeksi luonto.
Kuten arvelinkin puoliskojen välistä puuttui tiiviste ja tiivisteelle tarkoitettu kolo oli täynnä ruuantähde-astianpesuaine-hammastahnatöhnää. Mylläsin mökin ja varaston etsiessäni tiivistettä turhaan. Ehkä se oli puuttunut toimituksesta ja siksi sitä ei oltu asennettu? Päätin, että arjen koittaessa tilaan Uponorilta tiivisteen. Tiivisteen ura oli kuitenkin saatava puhtaaksi. Sauna oli jo lämpiämässä ja päätin kääriä hihat. Talouspaperia ja sormi sai luvan kelvata. Pyyhin talouspaperilla ruuantähde-astianpesuaine-hammastahnatöhnän urasta pois ja jätin työmaan odottamaan tiivisteen saapumista.

Loma oli kuitenkin jo lopussa ja piti lähteä takaisin Espooseen. Matkalla pysähdyimme vanhempieni luona ja kysyin isältäni muistaako se mitään kaivon asennuksesta ja miten oli päätetty kumpi on tuloputken paikka ja kumpi lähtöputken. Siinä oli kuulemma ollut paljon mielipiteitä ja lopulta oli päädytty tähän asennusvaihtoehtoon, joka siis osoittautui nyt vääräksi. Minä kysyin lisäksi oliko pakkauksessa tullut tiivistettä kun sitä ei mökiltä löytynyt. Isäni sanoi, että täällähän se on ja kaivoi tiivisteen omasta varastostaan. Se oli siis ollut siellä nelisen vuotta eikä minulle oltu kerrottu, että sitä ei oltu asennettu koska "siinä oli silloin niin kiire".

Että näin. Onneksi kuitenkin näin, muuten olisi saunakaivokin putsattava rasvasta.

1 kommentti:

Miia Forssell kirjoitti...

Jotenkin se minusta oli ihan loogista miten päin se kaivo asennetaan, mutta ehkä sitten ei... Itselläni muuten ohjeet oli siellä kaivon sisällä, kaivot vuoden pari jemmassa mökillä => ihan säkällä olivat edes kunnossa.

Kamala homma jälkikäteen :(